Killing of Gyrodactylus salaris by heat and chemical disinfection

BACKGROUND: Gyrodactylus salaris is a monogenean, which has collapsed tens of wild Atlantic salmon populations. One of the means of preventing the spread of the parasite is the disinfection of the fishing equipment, which is used in the rivers having susceptible salmon populations. Little is known about the dosage of disinfectants against G. salaris. There are not standards for the testing of disinfectants against multicellular parasites. The present investigation developed a method to test disinfectants and examined the effectiveness of heated water and a commercially available disinfectant (Virkon S) in killing G. salaris. Individual G. salaris worms were followed under the microscope during treatment with heated water or Virkon S disinfectant blend. The logarithm of the time needed to kill the parasite was used as a dependent variable in linear regression. The upper 99.98 % prediction line for the dependent variable was used to obtain a value resembling the time needed for a 4 log reduction of the microbial pathogen, which is commonly used as a criterion for disinfectants. Also 6 log reduction was applied. RESULTS: Exposure to a relatively low temperature was found to kill the parasite. Even 5–50 min treatment (=10–100 times the 99.98 % upper prediction value) with heated water at 40 °C might be used. This would enable the utilisation of hot tap water in the disinfection of fishing gear. The present practice of 1 % Virkon S for 15 min was also found to kill the parasite. CONCLUSIONS: The follow-up of single parasites of a test population and the use of the calculated upper predictive line in the regression analysis offers a method to analyse the effects of disinfectants on parasites like G. salaris. The results of our tests give possibilities for using disinfection methods, which may be more acceptable by the fishermen than the present ones

Asiakaslähtöinen Toimintakykyni-sovellus : Kehittäminen ja käytettävyystutkimus

Tausta: Asiakkaan toimintakyvyn arviointi on tärkeä, toistuva ja aikaa vievä vaihe asiakkaan hakeutuessa sote-palveluihin. Asiakkaat kokevat asioidensa toistamisen useampaan kertaan turhauttavaksi. Kelan kehittämisrahaston rahoittamassa THL:n, Invalidiliiton ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yhteistyöhankkeessa kehitettiin asiakkaille prototyyppi toimintakyvyn itsearviointia helpottavasta sovelluksesta ja testattiin sen käytettävyyttä. Sovelluksen työnimi oli mobiili ICanFunction (mICF, suomeksi Toimintakykyni). Menetelmät: Asiakkaan käyttöliittymää kehitettiin erikseen aikuisten (n = 47) ja lasten (n = 11) palvelumuotoilutyöpajoissa. Useista lähteistä koottu arkikielinen sisältö sillattiin ICF-luokkiin. Sisällön ylläpitoa ja sovelluksessa näyttämistä varten luotiin FunctionMapper-metatietokanta THL:n Termieditoriin. Standardoidut fyysisen toimintakyvyn PROMIS-mittari aikuisille ja liikkumisen PROMIS-mittari lapsille käännettiin suomeksi ja aikuisten mittari liitettiin sovellukseen. Koodaus toteutettiin standardien pohjalta ja kehitysversion 0.0.12 sai ladattua Playkaupasta tai Appstoresta omiin mobiililaitteisiin. Lapset (n = 11) sekä nuoret ja aikuiset (n = 19) käyttivät sitä noin viikon ajan, jonka jälkeen heidän kokemuksiaan sovelluksen käytettävyydestä kerättiin haastatteluilla. Lyhytkasvuisten henkilöiden (n = 13) toimintakyky-tietoa verrattiin LYHTY-tutkimuksen toimintakykyaineistoon. Tulokset: Sovelluksen avulla käyttäjä voi valita tärkeäksi kokemiaan aiheita ja kuvailla valitsemiaan toimintakykyyn tai ympäristötekijöihin liittyviä asioita asteikolla, sanallisesti tai valokuvilla. Käyttäjä sai täyttämistään tiedoista yhteenvedon, jota hän voi näyttää ammattilaiselle. Aikuiset ja nuoret kokivat Toimintakykyni-sovelluksen hyväksyttäväksi. He käyttäisivät sitä hakemusten teossa tai sote-palveluihin mennessään, jos se olisi liitetty niihin. Se koettiin helppokäyttöiseksi, mutta käyttömukavuus paranisi sovelluksen navigointia ja virheitä korjaamalla. He toivoivat sovellukseen alkuopastusta, visuaalisempaa yhteenvetoa ja mahdollisuutta seurata omassa tilanteessaan tapahtuvia muutoksia. Omaa arkitilannettaan he eivät voineet jakaa ammattilaisille, koska se koettiin keskeneräiseksi ja irralliseksi palveluista. Lapset käyttivät sovellusta innostuneesti. He pitivät sitä todella hyvänä välineenä saada oma äänensä kuuluviin. Johtopäätökset: Lopputuloksena syntyi Toimintakykyni-sovelluksen prototyyppi, joka mahdollisti asiakkaalle yksilöllisen ja monipuolisen sekä samalla rakenteisen toimintakykytiedon kuvaamisen. Aikuiset, nuoret ja lapset hyväksyivät sen ja pitivät sitä hyödyllisenä ja helppokäyttöisenä. He pystyivät kuvaamaan sovelluksen avulla elämäntilannettaan yksilöllisesti, mutta sovelluksen käsitteitä tulisi kehittää lisää. Asiakkaat käyttäisivät sovellusta erityisesti, jos se liitettäisiin moniin palveluihin. Jatkossa pitää varmistaa, että asiakkaiden kehitysehdotukset otetaan huomioon ja että sovelluksesta kehitetään yhteys sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin. Asiakkaiden raportoima tieto tulisi ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa ja seurannassa, jotta asiakkaat saisivat sovelluksen käytöstä täyden hyödyn

Asiakaslähtöinen Toimintakykyni-sovellus. Kehittäminen ja käytettävyystutkimus

62 s.Tausta: Asiakkaan toimintakyvyn arviointi on tärkeä, toistuva ja aikaa vievä vaihe asiakkaan hakeutuessa sote-palveluihin. Asiakkaat kokevat asioidensa toistamisen useampaan kertaan turhauttavaksi. Kelan kehittämisrahaston rahoittamassa THL:n, Invalidiliiton ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yhteistyöhankkeessa kehitettiin asiakkaille prototyyppi toimintakyvyn itsearviointia helpottavasta sovelluksesta ja testattiin sen käytettävyyttä. Sovelluksen työnimi oli mobiili ICanFunction (mICF, suomeksi Toimintakykyni). Menetelmät: Asiakkaan käyttöliittymää kehitettiin erikseen aikuisten (n = 47) ja lasten (n = 11) palvelumuotoilutyöpajoissa. Useista lähteistä koottu arkikielinen sisältö sillattiin ICF-luokkiin. Sisällön ylläpitoa ja sovelluksessa näyttämistä varten luotiin FunctionMapper-metatietokanta THL:n Termieditoriin. Standardoidut fyysisen toimintakyvyn PROMIS-mittari aikuisille ja liikkumisen PROMIS-mittari lapsille käännettiin suomeksi ja aikuisten mittari liitettiin sovellukseen. Koodaus toteutettiin standardien pohjalta ja kehitysversion 0.0.12 sai ladattua Playkaupasta tai Appstoresta omiin mobiililaitteisiin. Lapset (n = 11) sekä nuoret ja aikuiset (n = 19) käyttivät sitä noin viikon ajan, jonka jälkeen heidän kokemuksiaan sovelluksen käytettävyydestä kerättiin haastatteluilla. Lyhytkasvuisten henkilöiden (n = 13) toimintakyky-tietoa verrattiin LYHTY-tutkimuksen toimintakykyaineistoon. Tulokset: Sovelluksen avulla käyttäjä voi valita tärkeäksi kokemiaan aiheita ja kuvailla valitsemiaan toimintakykyyn tai ympäristötekijöihin liittyviä asioita asteikolla, sanallisesti tai valokuvilla. Käyttäjä sai täyttämistään tiedoista yhteenvedon, jota hän voi näyttää ammattilaiselle. Aikuiset ja nuoret kokivat Toimintakykyni-sovelluksen hyväksyttäväksi. He käyttäisivät sitä hakemusten teossa tai sote-palveluihin mennessään, jos se olisi liitetty niihin. Se koettiin helppokäyttöiseksi, mutta käyttömukavuus paranisi sovelluksen navigointia ja virheitä korjaamalla. He toivoivat sovellukseen alkuopastusta, visuaalisempaa yhteenvetoa ja mahdollisuutta seurata omassa tilanteessaan tapahtuvia muutoksia. Omaa arkitilannettaan he eivät voineet jakaa ammattilaisille, koska se koettiin keskeneräiseksi ja irralliseksi palveluista. Lapset käyttivät sovellusta innostuneesti. He pitivät sitä todella hyvänä välineenä saada oma äänensä kuuluviin. Johtopäätökset: Lopputuloksena syntyi Toimintakykyni-sovelluksen prototyyppi, joka mahdollisti asiakkaalle yksilöllisen ja monipuolisen sekä samalla rakenteisen toimintakykytiedon kuvaamisen. Aikuiset, nuoret ja lapset hyväksyivät sen ja pitivät sitä hyödyllisenä ja helppokäyttöisenä. He pystyivät kuvaamaan sovelluksen avulla elämäntilannettaan yksilöllisesti, mutta sovelluksen käsitteitä tulisi kehittää lisää. Asiakkaat käyttäisivät sovellusta erityisesti, jos se liitettäisiin moniin palveluihin. Jatkossa pitää varmistaa, että asiakkaiden kehitysehdotukset otetaan huomioon ja että sovelluksesta kehitetään yhteys sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin. Asiakkaiden raportoima tieto tulisi ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa ja seurannassa, jotta asiakkaat saisivat sovelluksen käytöstä täyden hyödyn

Pregnancy incidence and outcome before and after cervical intraepithelial neoplasia: a retrospective cohort study

We performed a retrospective cohort study of 3530 women treated for cervical intraepithelial neoplasia (CIN) in Helsinki University Central Hospital, Finland, to investigate whether CIN treatment itself affects pregnancy incidence and outcome. We estimated the incidence of live births, miscarriages, extrauterine pregnancies, molar pregnancies, and termination of pregnancies (TOPs) before and after CIN treatment using nationwide registers. Women were followed up until death, emigration, sterilization, or the end of 2004. The comparison of incidence of pregnancy outcomes before and after the treatment was estimated by calculating hazard ratios (HRs) with conditional Poisson regression. After 76,162 woman-years of follow-up, the incidence of any pregnancy remained constant over CIN-treatment, HR 1.02 and 95% confidence interval (CI) 0.97-1.08, but the incidence of the first pregnancy was significantly elevated after treatment, HR 1.13, and 95% CI 1.03-1.23. The incidence of live births was significantly elevated after treatment, HR 1.08 and 95% CI 1.01-1.15. Incidence of miscarriages, TOPs, extrauterine pregnancies, and molar pregnancies was not elevated. TOPs was significantly increased in the first pregnancy, HR 1.40, 95% CI 1.15-1.72 and after treatment by the loop electrosurgical excision procedure (LEEP), HR 1.36, 95% CI 1.15-1.60. CIN treatment did not reduce pregnancy incidence and women had more live births after than before CIN treatment. TOPs was more common in the first pregnancy or after treatment by LEEP. We encourage research on the psychosocial consequences of CIN treatment also in other countries and settings

Use of private gynaecologist does not relate to better prevention outcomes – An ecological analysis from Finland

BACKGROUND: Control of reproduction and prevention of reproductive health problems are important reasons for women to use health services, but the proper organisational level of service provision is not clear. The purpose of this study was to investigate whether visits to private gynaecologists correlate with better health outcomes and worse participation in organised screening for cancer programs. METHODS: This is an ecological analysis using municipalities and groups of women at 5-year age intervals within municipalities as study units. First, the Finnish municipalities (n = 452) were classified into three groups by the age-adjusted level of use of private gynaecologists. Secondly, each age group within municipalities was classified into tertiles by the level of private gynaecologist use. The outcomes were participation in cervical and organised breast cancer screening for cancer programmes, stage of gynaecological and breast cancers at diagnosis, and abortion rates and ratios. All data were obtained from national registers by groups at 5-year age intervals and by municipality. Raw and adjusted (age groups, and in some analyses, municipality social class index) odds ratios, total and by urbanity, were calculated. RESULTS: The proportions of women participating in cervical cancer and organised breast cancer screening for cancer were somewhat higher in the groups having a low use of private gynaecologists. The proportions of local cancers of all cervical, uterine, ovarian and breast cancers were similar in the three groups, even though the first analysis method suggested somewhat better results for the low-use group in case of cervical cancer and for the high-use group in case of uterine and breast cancer. The rates of induced abortion were higher in municipalities having a high use of private gynaecologists than in those having lower use. CONCLUSION: This ecological analysis suggests that frequent use of private gynaecologists relates somewhat to lower organised screening for cancer participation, and is not better in preventing abortions or in detecting cancer earlier. Our results suggest that a planned system relying mainly on general practitioners and public health nurses as the first line care providers is equally good for women's reproductive health as that in which specialists are used

Women's knowledge about cervical cancer risk factors, screening, and reasons for non-participation in cervical cancer screening programme in Estonia

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>The attendance rate in Estonian cervical cancer screening programme is too low therefore the programme is hardly effective. A cross-sectional population based survey was performed to identify awareness of cervical cancer risk factors, reasons why women do not want to participate in cervical screening programme and wishes for better organisation of the programme.</p> <p>Method</p> <p>An anonymous questionnaire with a covering letter and a prepaid envelope was sent together with the screening invitation to 2942 randomly selected women. Results are based on the analysis of 1054 (36%) returned questionnaires.</p> <p>Results</p> <p>Main reasons for non-participation in the national screening programme were a recent visit to a gynaecologist (42.3%), fear to give a Pap-smear (14.3%), long appointment queues (12.9%) and unsuitable reception hours (11.8%). Fear to give a Pap-smear was higher among women aged 30 and 35 than 50 and 55 (RR 1.46; 95% CI: 0.82-2.59) and women with one or no deliveries (RR 1.56, 95% CI: 0.94-2.58). In general, awareness of cervical cancer risk factors is poor and it does not depend on socio-demographic factors. Awareness of screening was higher among Estonians than Russians (RR 1.64, 95% CI: 1.46-1.86). Most women prefer to receive information about screening from personally mailed invitation letters (74.8%).</p> <p>Conclusions</p> <p>Women need more information about cervical cancer risk factors and the screening programme. They prefer personally addressed information sharing. Minority groups should be addressed in their own language. A better collaboration with service providers and discouraging smears outside the programme are also required.</p

Kuntoutuksen vaikuttavuus kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä sitä estävät ja edistävät tekijät. Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus

67 s.Kehitysvammaisten osallistuminen työelämään on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite eri maissa. Työelämään osallistuminen voi parantaa kehitysvammaisten toimintakykyä, vahvistaa omaa merkityksen tunnetta sekä lisätä elämänlaatua ja osallisuutta. Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa kuntoutuksen vaikuttavuudesta kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä saada tietoa työllistymistä estävistä ja edistävistä tekijöistä. Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista: CINAHL, The Cochrane Library, Embase, Eric, Medic, Medline, OTseeker, PEDro, PsycInfo, PubMed, Socindex ja Web of Science. Lisäksi haku tehtiin Google Scholarista ja BASEsta (Bielefield Academic Search Engine). Katsaukseen hyväksyttiin englanninkieliset vertaisarvioidut alkuperäistutkimukset, jotka oli julkaistu välillä tammikuu 1990–syyskuu 2016. Mukaan otettiin määrälliset, laadulliset ja monimenetelmäiset tutkimukset sekä tapaustutkimukset, joissa kohderyhmänä olivat työikäiset (16–68 v) kehitysvammaiset. Interventiona tutkimuksissa piti olla jokin kuntoutustoimenpide (lääkinnällinen, ammatillinen, sosiaalinen, kasvatuksellinen tai yhteisöpohjainen). Katsaukseen mukaan hyväksytyissä tutkimuksissa ensisijainen tulosmuuttuja oli työllistyminen avoimille työmarkkinoille joko tavalliseen tai tuettuun työsuhteeseen, tai työssä suoriutuminen. Toissijainen tulosmuuttuja oli henkilön toimintakyky. Näytön aste arvioitiin GRADE-luokituksella (Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation). Kirjallisuushauissa löytyi 2 142 tutkimusta, joista mukaanottokriteerit täyttyivät 33 tutkimuksessa. Niistä kahdeksan oli määrällistä tutkimusta (satunnaistettu vertailututkimus, ei-satunnaistettu vertailututkimus, kuusi kohorttitutkimusta), viisi laadullista tutkimusta, yksi monimenetelmäinen tutkimus ja 19 tapaustutkimusta. Pääosa tutkimuksista oli korkealaatuisia, mutta koska suurimmassa osassa ei ollut satunnaistettua vertailuryhmää, näytön aste jää niukaksi. Katsauksen perusteella näyttöä on siitä, että toisen asteen koulutuksen ja siihen sisältyvien palvelujen ja työharjoittelun avulla 22–76 % kehitysvammaisista opiskelijoista työllistyi avoimille työmarkkinoille. Näyttöä on myös siitä, että 21–60 % kehitysvammaisista työllistyi tuetun työn avulla avoimille työmarkkinoille. Tulosten perusteella työkeskuksissa työskentely ei lisännyt kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työllistymistä edistäviä tekijöitä olivat henkilön oma aktiivisuus ja perheen tuki, työvalmennus, työnantajan ja työyhteisön tuki ja työn arvostaminen sekä työympäristön kehittäminen. Kehitysvammaisen yrittäjyyttä mahdollisti oma tukihenkilö. Kehitysvammaisten työllistymisen esteinä oli koulussa koettu syrjintä, huonot kokemukset luokkaopetuksesta, vaikeus päästä työharjoitteluun ja puutteellinen työkokemus. Lisäksi työllistymistä esti se, että palveluntuottajat pyrkivät sovittamaan henkilöitä olemassa oleviin palveluihin vastoin asiakkaiden omia tarpeita. Tapaustutkimusten perusteella erilaisilla teknologisilla tai digitaalisilla ratkaisuilla voitiin tukea kehitysvammaisten työssä suoriutumista ja itsenäisyyttä. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitysvammaisten työllistymisen edistämisessä. Tämä edellyttää työelämän monimuotoisuuden lisääntymistä sekä muutoksia lainsäädännössä, palvelujärjestelmässä, kuntoutuksessa ja ammattilaisten osaamisessa

Kuntoutuksen vaikuttavuus kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä sitä estävät ja edistävät tekijät : Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus

Kehitysvammaisten osallistuminen työelämään on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite eri maissa. Työelämään osallistuminen voi parantaa kehitysvammaisten toimintakykyä, vahvistaa omaa merkityksen tunnetta sekä lisätä elämänlaatua ja osallisuutta. Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa kuntoutuksen vaikuttavuudesta kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä saada tietoa työllistymistä estävistä ja edistävistä tekijöistä. Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista: CINAHL, The Cochrane Library, Embase, Eric, Medic, Medline, OTseeker, PEDro, PsycInfo, PubMed, Socindex ja Web of Science. Lisäksi haku tehtiin Google Scholarista ja BASEsta (Bielefield Academic Search Engine). Katsaukseen hyväksyttiin englanninkieliset vertaisarvioidut alkuperäistutkimukset, jotka oli julkaistu välillä tammikuu 1990–syyskuu 2016. Mukaan otettiin määrälliset, laadulliset ja monimenetelmäiset tutkimukset sekä tapaustutkimukset, joissa kohderyhmänä olivat työikäiset (16–68 v) kehitysvammaiset. Interventiona tutkimuksissa piti olla jokin kuntoutustoimenpide (lääkinnällinen, ammatillinen, sosiaalinen, kasvatuksellinen tai yhteisöpohjainen). Katsaukseen mukaan hyväksytyissä tutkimuksissa ensisijainen tulosmuuttuja oli työllistyminen avoimille työmarkkinoille joko tavalliseen tai tuettuun työsuhteeseen, tai työssä suoriutuminen. Toissijainen tulosmuuttuja oli henkilön toimintakyky. Näytön aste arvioitiin GRADE-luokituksella (Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation). Kirjallisuushauissa löytyi 2 142 tutkimusta, joista mukaanottokriteerit täyttyivät 33 tutkimuksessa. Niistä kahdeksan oli määrällistä tutkimusta (satunnaistettu vertailututkimus, ei-satunnaistettu vertailututkimus, kuusi kohorttitutkimusta), viisi laadullista tutkimusta, yksi monimenetelmäinen tutkimus ja 19 tapaustutkimusta. Pääosa tutkimuksista oli korkealaatuisia, mutta koska suurimmassa osassa ei ollut satunnaistettua vertailuryhmää, näytön aste jää niukaksi. Katsauksen perusteella näyttöä on siitä, että toisen asteen koulutuksen ja siihen sisältyvien palvelujen ja työharjoittelun avulla 22–76 % kehitysvammaisista opiskelijoista työllistyi avoimille työmarkkinoille. Näyttöä on myös siitä, että 21–60 % kehitysvammaisista työllistyi tuetun työn avulla avoimille työmarkkinoille. Tulosten perusteella työkeskuksissa työskentely ei lisännyt kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työllistymistä edistäviä tekijöitä olivat henkilön oma aktiivisuus ja perheen tuki, työvalmennus, työnantajan ja työyhteisön tuki ja työn arvostaminen sekä työympäristön kehittäminen. Kehitysvammaisen yrittäjyyttä mahdollisti oma tukihenkilö. Kehitysvammaisten työllistymisen esteinä oli koulussa koettu syrjintä, huonot kokemukset luokkaopetuksesta, vaikeus päästä työharjoitteluun ja puutteellinen työkokemus. Lisäksi työllistymistä esti se, että palveluntuottajat pyrkivät sovittamaan henkilöitä olemassa oleviin palveluihin vastoin asiakkaiden omia tarpeita. Tapaustutkimusten perusteella erilaisilla teknologisilla tai digitaalisilla ratkaisuilla voitiin tukea kehitysvammaisten työssä suoriutumista ja itsenäisyyttä. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitysvammaisten työllistymisen edistämisessä. Tämä edellyttää työelämän monimuotoisuuden lisääntymistä sekä muutoksia lainsäädännössä, palvelujärjestelmässä, kuntoutuksessa ja ammattilaisten osaamisessa

Roles for RAB24 in autophagy and disease

Autophagy is an evolutionarily conserved degradation pathway for cells to maintain homeostasis, produce energy, degrade misfolded proteins and damaged organelles, and fight against intracellular pathogens. The process of autophagy entails the isolation of cytoplasmic cargo into double membrane bound autophagosomes that undergo maturation by fusion with endosomes and lysosomes to obtain degradation capacity. RAB proteins regulate intracellular vesicle trafficking events including autophagy. RAB24 is an atypical RAB protein that is required for the clearance of late autophagic vacuoles under basal conditions. RAB24 has also been connected to several diseases including ataxia, cancer and tuberculosis. This review gives a short summary on autophagy and RAB proteins, and an overview on the current knowledge on the roles of RAB24 in autophagy and disease.</p